‘

Pistänpä välillä suomeksi. Pyynnöstä voin kyllä kirjoittaa englanniksi saman (meaning I’m writing in Finnish now, but I can translate the whole text to english if requested).

Lupasin tuossa aiemmin laittaa toisen osan tästä kulkukoirasetistä jossa seurasin suomalaisen eläinlääkärin Ilona Otterin ja hänen intialaisten kollegoidensa työskentelyä Nilgirisin alueella, Tamil Nadussa, Intiassa. Järjestö on nimeltään IPAN ja se tekee lahjoitusten turvin työtä tuotantoeläinten ja sitä kautta köyhien intialaisten hyvinvoinnin parantamiseksi, rokottaa ja sterilisoi kulkukoiria sekä pyrkii villieläinten ja ihmisyhteisöjen rinnakkaiselon kehittämiseen kestävään suuntaan. Loistoporukkaa ja kovia tekemään töitä.

Miksi tuollainen otsikko? Edellisessä osassa luki että “sacred buffalos” mutta nyt se ei enää kelvannutkaan. Ensin kuitenkin hieman taustaa:

Jep, kuvissa esiintyvä nautaeläin on todella Nilgirisin vuoristoalueilla elävän, varsin perinteistä elämäntapaa noudattavan Toda-yhteisön pyhä puhveli. Todille puhvelien pyhä sukulinja on kulttuurisesti todella tärkeä, ja siihen kuuluva eläimen sairastuminen kova isku koko yhteisölle. Ilman puhveleita ei ole temppeliä, ja ilman temppeliä ei ole kylää. Oli siis selvää että Ilona ja miehensä Nigel sekä apumies Sam olivat tärkeissä hommissa kun teepeltoon kuolleen puhvelin kuolinsyy piti saada selville ennen toisen (ja viimeisen) pyhän eläimen mahdollista sairastumista. Näytin kuvia Perpignanin kuvajournalismifestivaaleilla muiden kuvieni joukossa useille kuvatoimistoille, ja Corbisin edustajan palautteeseen sisältyi jotain joka todella pysäytti. Oli mukava kuulla positiivista palautetta itse kuvista, mutta tarinankerronnan osalta tajusin olevani aivan kakara ja että tarvitsisin paljon treeniä ihan perusasioissa. Corbisin edustaja neuvoi tiivistämään tarinan pariin lauseeseen ja etsimään sieltä muutamat avainsanat joista pitää olla kuvat olemassa. Tässä yksi tuollainen avainsana on tietenkin “pyhä puhveli”, mutta onkos siitä kuvaa? Koko reppari ei ole tuossa yllä, muutama kuva vain, mutta siitä huolimatta jouduin myöntämään että puhvelin pyhyys ei kyllä näy kuvissa mitenkään. Todat eivät halua koskea eläimeen koska sen henki saattaisi kostaa heille, mutta ymmärtääkö katsoja sen? Epäilen, että ihmisten sijoittuminen kuvissa aukeni tällä tavalla vasta kun luit tuon äskeisen virkkeen. Tietenkin, hitto tietenkin olisi pitänyt pyytää selvemmin päästä katsomaan itse temppeliä vaikka se ei ollutkaan tarinan aihe. Yksinkin kuva puhvelin ja Toda-heimon ikivanhan uskonnon välisestä suhteesta olisi loksauttanut monta palikkaa kohdalleen ja tuonut muihinkin kuviin lisää tehoa.

Tästä kuvajournalismissa on mun mielestäni kyse. Tarinoista. Toda-heimo, IPAN, kulttuurin erityispiirteet (voitte lukea siitä kun juttu julkaistaan), kuolinsyy ja sen suhde Intian nykytodellisuuteen ovat kaikki ainakin mun mielestäni kiinnostavia asioita, mutta tässä tapauksessa en kyllä suoriutunut kuvakerronnallisesti hirveän hyvin. Luotin aivan liikaa siihen että juttu julkaistaan tekstin kanssa, ja pääsen siinä selittämään kuvien väliin ja niiden ympärille jäävät tyhjät aukot. Ja tästä sain kyllä kuulla kuvatoimiston pöydässä istuessa :-) Vaikka printtimediassa tarinat kerrotaankin useimmiten tekstin, kuvan, taiton ja joskus grafiikan yhteisin keinoin, pitäisi muistaa pyrkiä siihen että kuvat yksinäänkin riittäisivät. Siksi pelkkä puhveli ei riitä, varsinkaan, jos sitä kuitenkin sanoo pyhäksi puhveliksi.

Posted by Tatu
0 comments on this blog article.